KVF
Sosiaalinen media on yhtä parjattu kuin rakastettu. Toisille se edustaa kiiltokuvamaista tyhjyyden ylistystä, toisille se on tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen ja työn tehostamisen väline. Itselleni se on kanava toteuttaa omaa sosiaalista persoonaani siinä missä puhelin tai kasvokkain tapaaminenkin. Puhun puhelimessa keskimäärin 2-3 tuntia päivässä. Ei Facebook ole ainakaan vähentänyt muun kanssakäymiseni volyymia, pikemminkin päinvastoin!
Myös tutkitusti sosiaaliset mediat ovat aktiivisimmin käytössä muutenkin sosiaalisilla ihmisillä: siis ihmisillä, jotka tykkäävät ihmisistä ja aktiivisesta keskinäisvuorovaikutuksesta. Ikäviä ihmisiä: tykkäävät toisistaan. Kuitenkin arjessa kuulee väittämiä siitä, että sosiaalinen media on jonkin sortin toinen todellisuus, missä kuva itsestämme on epätosi. Haastan tätä ajattelua hiukan. Se kuulostaa omiin korviini hiukan samalta kuin syyttäisi kissaa siitä, että se nuolee itsensä ennen nukkumaan menoa.
Itselleni Facebook-aktiivisuus tuli aikoinaan tutuksi startupyrittäjän arjessa. Balancion-asiakkaat alkoivat jossain vaiheessa pyytää minut kaverikseen, ilmeisesti siksi, koska olin hoitanut ruutuni hyvin ja koska tykkäsin asiakkaistani. Päätökseni avata Facebook julkiseksi – ja olla olematta ronkeli kutsujen kanssa – on ollut yksi elämäni parhaista. Olen poistanut historiassani vain 2-3 kaveria rasististen tai muiden typerryttävien vääntöjen takia eli n. 0,2% ihmisistä on osoittautunut epäluottamuksen arvoiseksi. Hurjaa. Pelottavaa. Koskaan ei tiedä kuka siellä koneen takana väijyy.
Et sä edes tunne tätä ihmistä, koska et ole häntä koskaan tavannut. Eivät nämä ihmiset ole tosiystäviä, tuskin tunnet heitä.
Jepjep. Jos tämä olisi ollut perusteeni olla tutustumatta vaikkapa toinenmielipide.fin perustajiin Sani Leinoon tai Jarkko Kurviseen, tuskin kirjoittaisin tätäkään tässä. Hauskana yksityiskohtana tosielämän kohtaamisemme (mikäli rajataan Facebook, Messenger ja puhelin tosielämän ulkopuolelle) Jarkon kanssa ovat rajoittuneet 5 sekuntiin. Sanin kohdalla lukema on pyöreä 0. Silti kutsun molempia herroja ystävikseni. Saanko?
Mielestäni kulkeminen sosiaalisessa mediassa hunnutettuna on yhtä tyhmää kuin kadullakin, ellet satu olemaan musliminainen. Miksi peittelisimme oman todellisuutemme, emmehän tee sitä Stockan ovillakaan?
Olen saanut vuodesta 2009 alkaen suunnattoman paljon hyötyä arkeeni ja vapaa-aikaani olemalla avoin julkisesti. Olen myös saanut haastaa omaa ajatteluani ja hyväksynyt kanssani erilaiset näkemykset. Jos voisin kääntää euroiksi kaiken sosiaalisen olemisen kokemuksen, olisin todella rikas. Ja rikas olenkin, koska tunnen sinut. KVF.