Kun mikään ei riitä
Keskustelu markkinoinnin ympärillä oli vuosikymmenen lähinnä kilpataistelua digitaalisen ja ns. perinteisen markkinoinnin kesken. Printtimedian kuolemasta olemme saaneet lukea jo useita vuosia ja sosiaalisen mediankin suurin hype on alkanut taittua kohti työntekijälähettiläisyyttä, kun vihdoin huomattiin sisältöjen vaikutuskertoimen exponentiaalinen kasvu, kun myös oma porukka osallistuu niiden jakamiseen.
Kun katsoo maailmaa pöydän molemmilta puolilta, voi vain todeta että elämme aidosti haastavaa aikaa markkinointiviestinnän saralla. Kanavien, kohderyhmien ja mahdollisuuksien pieni puro on räjähtänyt mahdollisuuksien tsunamiksi, joka selkeästi hämärtää osalta kokonaiskuvaa.
Kaikista tärkeintä on
Muistatko aikanaan peruskoulussa, kun jokainen opettaja piti omaa ainettaan kaikkein tärkeimpänä ja suunnitteli tehtävät ja kokeet sen mukaan? Lopputuloksena oli se, että varsinaista synergiaa ei syntynyt eri oppiaineiden kesken koko pakollisen yhdeksänvuoden aikana.
Hieman samalla tavalla markkinointiviestinnän kenttää vaivaa todellisen kokonaiskuvan ymmärtäminen ja aidon yhteistyön rakentaminen. Onhan se toki aina ymmärrettävää, että jos toimistolla on armeijan verran työntekijöitä jotka tekevät ulkoistettuna Facebook -päivityksiä asiakkaiden tileille, on heidän luova ratkaisunsa aina jotain, joka pitää sisällään tuota tekemistä.
Luovuutta ohjaa siis liian usein resurssit, eikä tavoitetila. Erikoistuminen jopa liian kapeaan sektoriin voi hämärtää ajatusmaailmaa ja luoda oman pään sisälle mielikuvan esimerkiksi juuri sosiaalisen median ylivertaisuudesta kaikessa markkinointiviestinnän tekemisessä.
Samaan tapaan olen saanut huomata, että nyt pinnalla oleva inbound-markkinointi keskustelu on välillä jopa sen suuntaista että kaikki muu tekeminen olisi turhaa. Ja kuitenkin me kaikki ymmärrämme pöydän toisella puolella, että se on vain yksi osa kokonaisvaltaista asiakasvaikuttamista.
Kun mikään ei riitä
Olemme siis tulleet siihen tilanteeseen, jossa markkinointiviestinnän ostajan vastuu kasvaa vielä entisestään. Vaikka luova toimisto rakentaisi huikeita crossmedia kamppiksia, oli ne sitten erinomanlaisia tai ei, niin yrityksen päättäjä kantaa vastuun kokonaisuuden kannattavuudesta ja järkeellisyydestä. Olemme vastuussa lounaskavereidemme työpaikoista ja asuntolainoista, joten jokainen päätös ja valinta tehdään siihen pohjautuen.
Tänä syksynä ei mikään riitä. Valitset sitten mitä tahansa temppuja, kanavia, sisältöjä tai toimistoja – joudut aina perustelemaan muille miksi jätät jotain kokonaisuuden ulkopuolelle.