Kamala vääryys! Digijuna ei pysähtynyt Suomi-seisakkeella
Edessäni on yritysten päättäjiä ja johtajia, jotka ovat tulleet kuuntelemaan digitaalisesta
markkinointiviestinnästä ja kuvittelevat voivansa nukkua puheenvuoron ohi ilman kipua.
Latelen herätyssanat nopeasti tonttiin: kilpailijat, myynti, asiakkaat.
Todennäköisesti et edes tunnista muutosvoimaa, joka nakertaa pohjaa nykyiseltä liiketoiminnaltasi.
Se ei ole kilpailijasi. Mieti tärkeintä syömähammastasi. Se ehkä vielä hetken takoo tulosta kassaan, mutta kohta sille ei ole kysyntää.
Perinteisten toimialojen ja yritysten perustaa ja ydintä syödään nyt pala palalta – armottamasti
repien. Isotkin toimialajätit tulevat häviämään tai ne muuttuvat merkittävästi. Osa kaatuu dinosaurusten lailla suorilta jaloilta. Muutos tuli liian nopeasti.
”Ei tuo oikeastaan kosketa meitä, eikä tuo nyt ole edes reilua”, tuhahtaa herra eturivissä.
Hyvä. Sain reaktion. Tosin odotetun. Gartnerin tuore tutkimus juuri julisti, että
suurin osa suomalaisyrityksistä ei usko, että digitalisaatio muuttaa niiden liiketoimintaa. Julkinen sektori nousi vielä yksityistä enemmän esiin toimijana, jonka mielestä digitalisaation vaikutus on vähäinen tai olematon.
Katson intensiivisesti takaisin. ”Muutos ei ole koskaan reilu, mutta se on välttämätön. Se
on selviämisen ja kasvun edellytys. Digi on suurin muutosvoima, jollaista et ole vielä nähnyt. Se jyrää perinteiset rakenteet ja toimintamallit. Se mitä digimyrskystä jää savuavina raunioina jäljelle, robotisaatio talloo armotta maan rakoon.”
Katseeni porautuu syvemmälle. Nyt olisi tärkeä saada aikaan reaktio. Tunnereaktio. Suuttukaa
nyt edes, nyt jotain liikettä! Minua saa haastaa, mutta en kestä sitä, että todellisuutta ei uskalleta katsoa rehellisesti. Itselleen valehtelusta ja housuun kusemisen jalosta taidosta on tullut maan tapa selvitä ikävistä tilanteista.
”Kyllä meillä on digitalisaatio jo hoidettu. Sähköposti toimii ja verkkolaskutus. Ja onhan
tuota automaatiota ollut Suomessa jo 70-luvulla”, kuittaa yksi.
Draaman kaari on aina sama: vähättelevän kohteliasta “we know it all”-kieltämistä. Digistä
ymmärretään se, mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Harhainen kansa on tutkintonsa yli 20 vuotta sitten suorittanut ja mielestään täysin valmis, edelleen. Se kuvittelee olevansa maailman edelläkävijä kaikessa, mikä liittyy teknologiaan ja sen hyödyntämiseen.
Ne muut maailmalla ovat vain tyhmiä, kun eivät ymmärrä ostaa maailman parasta. Suomesta.
Kun tekemisen tahtotila syttyy, ratkaisuksi haetaan t&k-tukea, jolla maailman hienoimmasta
hilavitkuttimesta tehdään vielä vähän hienompi, vaikka markkinat sulavat alta kiihtyvällä vauhdilla. Näin meillä on sitten julkisesti tuettuja hienoja hilavitkuttimia aluepoliittisesti oikein ripoteltuina joka niemeen ja notkoon.
Kuulostaa hyvältä raporteissa – ei todellisuudessa. Toisaalta tällä menolla edessä on kaunis
kuolema. Maailman parhaiden väärien asioiden tekeminen saattaa lohduttaa peltihallin valoja sammuttaessa.
Nyt pitäisi kehittää täysin uusista lähtökohdista ja nopeammalla sykkeellä tuotteita ja palveluja digitaaliseen maailmaan. Siis erilaiseen maailmaan kuin aikaisemmin.
Digitalisaation tuomasta maailman muutoksesta on puhuttu jo pitkään, mutta puhe menee perille
hitaasti. Samat naamat istuvat digiseminaareissa kuuntelemassa tarinoita digitaalisesta maailmasta, mutta toisen käden tieto ei mene toimintaan asti. Digitaalista maailmaa ei näe eikä ymmärrä, jos sinne ei mene ja ala toimia. Ihan itse.
Digijuna ei pysähtynyt Suomen seisakkeella aikataulun mukaisesti ja ohjeistanut meitä astumaan
kyytiin varovaisuutta noudattaen turvakypärä päässä.
Digi on disruptio. Se vaatii aloitekykyä.
Sitä Suomesta nyt puuttuu. Meistä on tullut näköalattomia, aloitekyvyttömiä ja passiivisia
lampaita, jotka edelleen odottavat jotain suurta valtiollista ohjausta kansainvälistymishankkeissa ja vientitoiminnassa. Että voisiko joku tehdä jotain? Joku kehitysohjelma olis kiva.
Tilataan nyt edes raportti ja pidetään seminaari. Kyllä se hetkeksi taas lämmittää.
Tai sitten tehdään kuten OP – nyt liikkuu – parin miljardin euron muutoskassalla!