Ei ole hyvinvointia ilman maailmanluokan markkinointi- ja myyntiosaamista
Suomen hyvinvoinnin ja vaurauden taso perustuu siihen, että kuinka hyvin osaamme markkinoida ja myydä brändejämme ulkomailla. Tämän takia markkinoijien ja myyjiä pitää olla entistä enemmän yrityksien johtoryhmissä ja hallituksissa. Samalla pitää ymmärtää se, että kaikki yritykset kilpailevat ulkomaisia brändejä vastaan, jonka takia pitää purkaa kaikki esteet siltä, että Suomessa voidaan harjoittaa maailmanluokan markkinointia ja myyntiä – ovat esteet sitten henkisiä, yrityskulttuuriin, ammattitaitoon tai lainsäädäntöön liittyviä. Siksi on hyvä aloittaa seuraavilla sananlaskuilla, jotka eivät ole välttämättä myyjien ja markkinoijien mieleen:
– Ei Amerikassakaan kultaa lapiolla luoda.
– Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan.
– Ei tässä kurjuutta kummempaa.
– Ei yksi pääsky kesää tee.
– Elämä on kuin lapsella paita: lyhyt ja sontainen.
– En minä mittään tiijä, oon vaan töissä täällä.
– Hiljaa hyvää tulee, paniikissa paras.
– Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.
– Itsekehu haisee, todella pahalle, yleensä myös rahalle.
– Kateus vie kalatkin järvestä.
– Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
– Kell’ onni on, se onnen kätkeköön.
Kaikki suomalaiset sananlaskut eivät ole suinkaan kielteisiä, eli myyjien ja markkinoijien painajaisia, mutta kielteiset sananlaskut voivat ja elävät suomalaisessa kulttuurissa suhteellisen hyvin. Tämä ei ole kuitenkaan Suomen vitsaus, vaan Tanskassa ja Norjassa on ollut omat ongelmat Janten lain kanssa, mikä on monessa mielessä tasapäistävä, mikä on taas myrkkyä yhteiskunnille, koska tämä estää yksilöiden kehittymisen ja kukoistuksen, jolla on taas kielteisiä vaikutuksia elinkeinoelämälle.
Tanska ja Norja ovat menestyviä yhteiskuntia, joilla on paljon tunnettuja brändejä. Ruotsi kilpailee taas omassa sarjassaan, mutta Ruotsin kukoistus lähti liikkeelle suuresta talouskriisistä, koska 1800-luvulla Ruotsi oli köyhempi valtio kuin Kongo. Tämä teki hallaa ruotsalaisten itsetunnolle, koska Ruotsi oli ollut entinen eurooppalainen suurvalta. Ankeat ajat jättivät ruotsalaisten selkärankaan selvän muistijäljen, joka näkyy siinä, että ruotsalaiset haluavat kilpailla maailman kärjessä lähes kaikilla teollisuuden aloilla.
Meidän lähiympäristössä on muita maita, eli Viro ja Venäjä, jotka menestyvät hyvin. Viro herättää huomiota maailmalla siinä, että maa vetää puoleensa koko ajan uusia kasvuyrittäjiä sekä suorainvestointeja – ja olemalla kärkiluokassa digitalouden ja -yhteiskunnansuhteen. Venäjän talous on toki kärsinyt Ukrainan kriisin seurauksista, mutta Venäjä on energia- ja raaka-ainemarkkinoilla yksi maailman suurimmista. Maassa on yksi maailman suurimmista luksusmarkkinoista sekä Venäjän johdon haluna on saada itselleen kaikki merkittävät urheilukilpailut.
Suomi on saarrettuna mailla, joilla on suuri intohimo tarjota markkinoille maailmanluokan palveluja ja tuotteita. Mutta heijastuvatko nämä asenteet Suomeen? Kyllä ja ei. Suomi on kokenut oman henkisen “Kongonsa” globaalin finanssikriisin jälkeen. Nokian romahdus. Anttilan, Seppälän ja Tiimarin konkurssit. Talvivaaran, nykyisen Teffafamen, ongelmat herättivät huolestuneisuutta. Stockmann ajautui kuilun partaalle. Venäjän vientimarkkinoiden taantuma. Euroalueen talousvaikeudet.
Maailmantalouden ongelmat ja Suomen sisämarkkinoiden vero- ja sääntelykysymykset ovat sellaisia joihin markkinoijilla ja myyjillä on vähän vaikutusmahdollisuuksia, jonka takia täytyy kyetä elämään annetussa toimintaympäristössä. Mitä voidaan siis tehdä nykyisen markkinaympäristön puitteissa entistä paremmin? Miten me saisimme takaisin sen yhteishengen ja kasvunälän, jonka avulla Suomi nostettiin 1990-luvun lamasta?
Yritystoiminta on ennen kaikkea yhteistyötä ja vilkasta viestintää. Mitä paremmin me harjoitamme yhteistyötä ja viestintää keskenämme sekä löydämme yhteisiä mahdollisuuksia, sitä paremmaksi markkinaympäristömme kehittyy. Pitää olla siis kiinnostunut muiden tarjonnasta ja yhteistyöehdotuksista sekä pitää olla kyky sovittaa omia resursseja muiden kanssa. Puhutaan siis dynamiikan vauhdittamisesta, jossa myyjillä ja markkinoijilla on keskeinen rooli. Meidän pitää olla yhtä kunniahimoisempia yritystoiminnan suhteen kuin vaikka ruotsalaiset, virolaiset ja venäläiset ovat. Pitää olla tervettä itseluottamusta markkinoinnin ja myynnin saralla; ylpeyttä omasta brändistä ja sen tarjonnasta; lupa innostua muiden ja omasta menestyksestä. Nöyryyttä pitää olla siinä mielessä, että yhteistyökumppaneita tulee kunnioittaa ja pitää tähdätä aina vain korkeammalle. Ylimielisyyteen, huonoon käyttäytymiseen ja kielteisyyteen ei pidä sortua.
Markkinointi- ja myyntiosaamiseen tulee panostaa Suomessa entistä enemmän sekä yrittäjyyden taitoja pitää opetella jo peruskoulussa. Korkeakoulut ovatkin panostaneet myyntikoulutuksen kehittämiseen ja tarjonnassa on jo korkeakoulututkintoja. Ilman erinomaisia markkinointi- ja myyntitaitoja voimme unohtaa nykyisen hyvinvoinnin tason sellaisenaan, koska ilman maailmanluokan markkinointia ja myyntiä ei ole hyvinvointivaltiota tulevaisuudessa. Nykyisten brändien tulee kasvaa entistä isommiksi, tuoda markkinoille uusia tuotteita ja palveluja, sekä kehittää brändeistä entistä lumoavimpia, jotka herättävät suurta kiinnostusta maailmalla. Samalla Suomessa pitää synnyttää kaikilla toimialoilla uusia brändejä, jotka nousisivat maailman menestykseen – kaikki tämä tapahtuisi siten, että annettaisiin markkinoille ja myyjille entistä enemmän jalansijaa niissä suuren ironian tason saavuttaneissa kulmahuoneissa.
Kirjoitus on hyvä päättää yhdellä parhaimmista suomalaisista sananlaskuista:
Tulta munille!