Yrityskulttuurit syövät strategioita aamupalaksi?

Yrityskulttuurit syövät strategioita aamupalaksi?

Olen samaa mieltä tästä suositusta ja huonosta sloganista. Huono se on siksi, että huonot yrityskulttuurit syövät huonoja strategioita aamupalaksi. Huonossa yrityskulttuurissa meuhkataan paljon, mutta tehdään vähän. Kaikki puhuvat uusista johtamismalleista, digitalisaatiosta ja disruptiosta. Odotellaan, että diginatiivit tulevat ja pelastavat maailman. Käytännössä siis vain puhutaan ja odotellaan parempia aikoja. Yritetäänkö vakuutella itseä vai muita? Todennäköisesti molempia. Tahtotila ei ole strategia.

Huonon yrityskulttuurin taustalla on usein huono strategia. Huono strategia on sellainen, jota ei ole tai sitten sitä ei kukaan ymmärrä. Huono strategia jatkuu pitkään, eikä siihen uskalla kukaan puuttua. Sitä ei myöskään voi arvostella, koska se on merkki huonoon yrityskulttuuriin kannustamisesta. Yritetään ottaa strategiaan mallia start-upeista ja analyytikoilta, mutta ei siitä mitään tule. Syykin on selvä.

Menestyvillä start-up johtajilla on yhteinen ominaisuus. He uskovat asioihin, joista he puhuvat ja toimivat sen mukaan. Heidän yrityskulttuurinsa rakentuu tukemaan strategiaa. Strategiaan uskotaan, koska kaikki ymmärtävät mitä tavoitellaan ja miten. Strategia voi olla epärealistinen ja röyhkeä, mutta jos kaikki ymmärtävät sen, se on silti hyvä strategia. Paljon parempi, kuin sellainen mitä kukaan ei ymmärrä. Ilman määränpäätä ei voi löytää perille.

Arvostamani kollega puhuu terävöittämisestä. Huonon strategian muuttaminen hyväksi onnistuu vain harvoin. Käytännössä vaaditaan luopumista. Huono strategia kohdataan avoimesti ja siitä luovutaan rohkeasti. Rakennetaan uusi strategia ja tunnustetaan omat heikkoudet ja kehitystarpeet. Kaikkien ei tarvitse osallistua strategian tekemiseen, mutta kaikkien on ymmärrettävä se ja sitouduttava siihen.

toinen-mielipide-petenieminen2

Samalla tervehtyy yrityskulttuuri. Ollaan avoimia tehdyistä virheistä ja halutaan oppia. Tässäkin on luovuttava. Luovuttava toimintamalleista ja jopa ihmisistä, jotka estävät kulttuurin kehittymisen. Usein kyse on muutosvastarinnasta, joka on muodostunut juuri siihen tilanteeseen. Ei haluta luopua huonosta strategiasta eikä huonosta yrityskulttuurista. Ollaan sopeuduttu nykyiseen tilanteeseen, eikä haluta muutosta. Positiivista on se, että tällainen henkilö voi aidosti paremmin ja menestyy helpommin, kun hän joutuu jatkamaan tilanteeseen, missä negatiivisuus ei saa vastakaikua.

Nämä ovat vaikeita asioita ja mitä kauemmin tilanteen antaa jatkua, sitä vaikeammaksi se menee. Todellinen disruptio on sitä, että huonoille toimintamalleille laitetaan loppu, ennen kuin yritykselle ja sen työntekijöille käy huonosti.