Taivas ei ole raja, minä olen
Kello soi. Valinta. Käsken sen torkuttaa.
Viiden minuutin päästä valitsen lisää uniaikaa.
Puolen tunnin päästä herään. Lueskelen Facebookia.
Keitän kahvit. Syön aamupalan.
Valinta. Istun sohvalle katselemaan aamu-uutisia.
Ei mitään uutta tänäänkään.
Käyn suihkussa. Laittaudun ja lähden töihin.
Aikaa meni ensimmäisestä kellonsoitosta töihin lähtöön 1,5 tuntia.
Valintoja.
Työmatkalla seuraan ihailemaani superpomoa, kuinka hän kävi aamulla sporttailemassa.
Ihmettelen miten hän ehtii.
Hän väittää, että herää 5 minuuttia ennen kellon soimista.
En usko.
Hän väittää, että syötyään aamulla supersmoothien hän lähtee heti liikkeelle.
Ei sellaiseen kukaan voi pystyä.
Valintoja.
Maailma ei ole vielä valmis. Joka päivä ympäri maailmaa kehitellään uusia ideoita ja parannetaan vanhoja toimintamalleja.
On meidän omasta valinnasta kiinni katsommeko perästä kun muut kehittelevät ideoita ja aktiivisesti parantavat maailmaa.
On minun oma valintani, mitä teen tänään.
Otan itseäni niskasta kiinni.
Valitsen, etten sittenkään paina torkku nappulaa.
Valitsen rohkean linjan.
Valitsen, että tänään kannustan kavereitani töissä.
Valitsen posiviivisuuden.
Valitsen optimismin.
Valitsen innovatiivisuuden.
Valitsen rohkeuden.
Valitsen aktiivisen toiminnan kehittämisen.
Valitsen kasvun.
P.S. Torkuttaminen on myös jees valinta, jos se sopii sun elämän tavoitteisiin ja edistää niitä.