Työ ei ole paikka minne mennään, vaan asia, joka tehdään
Kymmenen vuoden päästä meille nauretaan. Siellä ne istuivat autoissaan joka aamu, joka iltapäivä. Kiirehtivät aamutoimissa ja ajoivat perheensä hermoraunioiksi hoputtaessaan aamukiireessä, vain päästäkseen istumaan autoonsa. Sitten perillä toimistolla he avasivat kotoaan tuomansa läppärin ja siinä olevat pilvipalvelut, istuivat huoneessaan ja tekivät työtään.
Todellisuudessa tämä kaikki on naurettavaa jo nyt. Työn luonne ja tekemisen muodot ovat tällä vuosikymmenellä muuttuneet hurjasti. Muutoksen ovat mahdollistaneet tietotekniikka, nopeutuneet yhteydet ympäri maailman, tehokkaammat web-palvelut ja projektityökalut.
Toinen osan muutoksen mahdollistamista on muuttunut asenne työtä ja sen tekemistä kohtaan. Ilman asennemuutosta ei tietotekniikan tarjoamia mahdollisuuksia käytetä työelämässä hyväksi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Asennemuutoksen voidaan sanoa olevan jopa tekniikan muutoksia tärkeämpää, kun puhutaan työn ja työnkuvan kehittymisestä.
Asennemuutos pitää sisällään muutaman ydinajatuksen
Työpaikoilla, erityisesti asiantuntijapuolella, on alettu ymmärtää, että työ on elävää tekemistä, ei staattista ja kaavamaista. Työn pitäisi pystyä joustamaan tekijänsä elämän mukaan, eikä sitä saisi ahtaa kaikille samaan liikkumattomaan muottiin tiukan valvonnan alaiseksi. Vihdoin on alettu ymmärtää, että työn tekemistä ei voi eikä kannata mikromanageerata. Työn laatu ei parane sillä, että kytätään työaikoja tai pakotetaan tekijät tiettyihin työtapoihin. Perustoteamus on, että tekijä itse tietää parhaiten sen mitä tulisi tehdä ja miten se tulisi tehdä.
Työn tekemisen vapauttamisella on saavutettu tyytyväisempiä asiantuntijatyön tekijöitä, tehokkaampia ja tuottavampia organisaatioita, sekä joustavampia ja paremmin työntekijöiden elämään sopivia työn tekemisen muotoja.
Aloituspiste tälle kaikelle on, että ymmärretään perusajatus;
työ ei ole paikka, minne mennään, vaan asia joka tehdään.
Tästä ajatusmallista liikkeelle lähtemällä on helppo luoda vapaan työn tekemisen mallit, kyttäämätön politiikka ja ylläpitää ajatusta siitä, ettei ole olemassa “etätyötä” – on vain työtä, joka tehdään paikasta riippumatta. Tulokset ovat tärkeämpiä kuin työn suorituspaikka tai -tapa. Puhutaan siis elävästä työstä.
Mitä elävän työn tekeminen vaatii?
Elävän työn tekeminen vaatii ainoastaan kaksi yksinkertaista asiaa; luottamusta ja kommunikointitaitoa. Näiden kahden asian on oltava tärkeässä asemassa koko työyhteisössä.
Työnjohdon on luotettava asiantuntijan osaamiseen ja siihen, että tekijä kyllä itse kertoo, jos hän tarvitsee apua, sparrausta, koulutusta, valmennusta tai ohjaamista. Tällainen luottamus poistaa vanhakantaisen vastakkainasettelumallin työnjohdon ja työntekijän väliltä.
Tekijöiden on voitava luottaa kollegoihinsa ja siihen, että hyvin tehty työ palkitaan asianmukaisesti. Työntekijän on voitava luottaa myös avoimeen kommunikaatioon, siihen, että hän voi antaa ja vastaanottaa palautetta työstä ilman, että sillä olisi työpaikkapoliittista merkitystä. Ajatustenvaihtoa käydään yli rajojen, vapautuneesti, rehellisesti ja avoimesti. Itsensä johtamisen merkitys korostuu, ja sitä pitää myös opetella.
Elävä työ = työn ja elämän positiivinen symbioosi
Elävä, vapautunut työ hävittää vastakkainasettelun työn ja tekijän oman elämän välillä. Kun vanhakantaisessa mallissa työntekijällä on elämä ja työelämä, joka usein rajoittaa vain työntekijän omaa elämää, eikä ota huomioon yksilön persoonallisia vahvuuksia ja työskentelytapoja, elävä työ huomioi tekijän kokonaisvaltaisena yksilönä. Työ joustaa tarpeen mukaisesti, antaen tunteen siitä, että tekijällä on väliä, häntä arvostetaan ja häneen luotetaan. Ei holhottava, kytättävä työntekijänä, vaan organisaation yhtenä osana, jossa työ on vain osa elämää ja joustaa työn tekijän tarpeiden mukaisesti.
Kun työntekijä kokee kunnioituksen ja voiman vaikuttaa omaan työhönsä, hänen tyytyväisyytensä työtä kohtaan kasvaa, kannustaen parempiin tuloksiin. Tyytyväisyys organisaatiota kohtaan lisää myös työntekijän uskollisuutta työnantajaansa kohtaan. Elävän työn kaikkia osapuolia voikin tässä tilanteessa kutsua voittajiksi, joille ei enää naureta. #elävätyö