Hyvinvointiyhteiskunta elää riskistä ja epävarmuudesta
Minkälaisia päätöksiä tekisit tänään, jos Suomessa ei olisi sosiaaliturvaa tai eläkejärjestelmää? Kysymys ei ehkä ole koskaan käynyt mielessämme, koska oletamme lähtökohtaisesti, että nämä ovat ja tulevat aina olemaankin. Suomi on hyvinvointivaltio ja nämä asiat kuuluvat hyvinvointivaltioon.
Pelkään, että olettaminen saa meidät näkemään asiat ruusunpunaisten lasien läpi. Se hyvä, joka meille tarjotaan, saa mielessämme vielä suuremmat mittasuhteet kuin todellisuudessa on. Ajan kanssa monelle on tullut selväksi, että tuleva eläke on noin puolet palkastamme. Ajattelemme, että pärjäämme tällä mainiosti. Ihminen on ikuinen opportunisti. Tämä kuvitelma kestää huonosti kosketusta todellisuuden kanssa. Harva meistä tulisi toimeen tällä hetkellä puolelle tuloistamme. Tietenkin ajatus on, että tarvitsemme vähemmän rahaa myöhemmällä iällä. Osin tietenkin totta. Oletko kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että vapaa-ajan lisääntyessä on aikaa myös kuluttaa enemmän rahaa? Saattaa myös olla, että terveys ja jaksaminen eivät ole enää aivan samalla tasolla kuin paria vuosikymmentä aiemmin. Helposti valitsemme psykologisen oikotien ja uskottelemme itsellemme, että eläkkeellä pärjäämme vallan mainiosti tuolla tulotasolla.
Pelkään pahoin, että hyvinvointiyhteiskunta opettaa meidät tyytyväisiksi ja laiskistaa. Kuka viitsii pinnistellä kovasti, jos asiat ovat jo melko hyvin. Tyydymme siihen, mitä meille annetaan. Asia voisi olla toisinkin. Juuri sen takia, koska meillä on hyvinvointiyhteiskunta, meillä olisi mahdollisuus sietää epävarmuutta enemmän. Huonon tuurin tiellä tipahdamme kuitenkin ensiksi suloiseen suojaverkkoon emmekä suoraan ojan pohjalle. Monella tietenkin on vaikeaa. Oikeastaan kaikilla on omasta mielestään melko vaikeaa. Joillain ihan oikeastikin, mutta useimmilla ei. Se on tietenkin hyvä näin.
Jos Suomi ei olisi kansalaisistaan huolta pitävä hyvinvointiyhteiskunta, miten suhtautuisimme osaamisemme kartuttamiseen ja sen muuttamiseen tuloiksi? Miten rahaan suhtauduttaisiin ylipäätään? Kuinka kulutus rakentuisi? Kuinka paljon säästäisimme tuloistamme? Miten huolehtisimme ihmissuhteistamme ja terveydestämme? Uskon, että elämämme olisi parempaa, jos kokisimme, että vastuu näissä asioissa on enemmän itsellämme. Silloin tekisimme myös tahonamme tekoja, jotka edistäisivät näiden asioiden positiivista kehitystä. On parempi ponnistella paremmaksi tärkeissä asioissa kuin laantua ajopuuksi.
Saatat ajatella juuri nyt, että haluaisin ajaa järjestelmän alas. Asia ei kuitenkaan ole näin. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on pitää meistä huolta. Kaikista ponnisteluistamme huolimatta kohdallemme voi sattua ikäviä asioita. Työpaikka voi mennä alta. Voimme joutua liikenneonnettomuuteen ja rampautua. Sairaus voi nujertaa meidät. Ja nämä voivat osua kenen tahansa kohdalle. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävä on huolehtia meistä silloin, kun omat voimat ja kyvyt eivät riitä. Mitä nopeammin saamme palvelua ja asianmukaista hoitoa, sitä parempi se on meille, läheisillemme ja kaikille ympärillämme.
Parinkymmenen ensimmäisen ikävuoden aikana saamme yhteiskunnalta hurjan pääomapanoksen. Tämä kannattaa käyttää täysimääräisesti hyödyksi itsensä ja muiden iloksi. Sitä vain harvoin juuri silloin ymmärtää. Eikä kovin helposti sen jälkeenkään. Tietääksemme olemme täällä vain kerran. Kuinka hienoa olisikaan ottaa kaikki mahdollinen irti rajoittavista uskomuksista huolimatta. Tehdä sitä, mikä vähän pelottaa, mutta tekisi pelosta huolimatta. Mitä jos kokeilisi kertoa omat tavoitteet kymmenellä ja syöksyä kohti seikkailua. Eihän siinä kovin huonosti käy, vaikka saisi vain puolet, tai pienen osan. Ainakin eläisi täysillä ainutkertaista elämäänsä.