Virtaa kynään
Kyniä riittää, mutta niistä puuttuu virta.
Isojen organisaatioiden yksi suurimmista jarruista tuntuu olevan se, että kyniä kyllä riittää, mutta niistä puuttuu virta. Organisaatiot ovat rakentuneet päällekkäin, lomittain, limittäin ja mikä pahinta myös rinnakkain siiloutuen, eikä ketterään päätöksentekoon ole mahdollisuuksia.
Johtaja saattaa johtaa satojen ihmisten organisaatiota, tehden satoja miljoonia liikevaihtoa, mutta ei pysty päättämään edes vastuullaan olevan liiketoimintansa kannalta merkityksellisiä päätöksiä. ”Asiakkaiden ja liiketoimintamme kannalta tämä kannattaisi tehdä heti, mutta palataan asiaan, tämä päätetään meillä johtoryhmässä”, on tuttu lause kaikille palveluja tarjoaville B2B myyjille.
Strategiassa saattaa lukea avoimuus, ketteryys, asiakaskokemus ja kasvu, mutta toimeenpano lipsuu jo pienissäkin päätöstilanteissa. Olen pohtinut sitä, onko kysymyksessä kyvyttömyys välijohdossa, vai ylimmässä johdossa? Mieleeni tulee tilanne, jossa jalkapallomaalivahti kysyisi pelin sisällä valmentajalta joka kerta pallon saatuaan, kenelle sen laittaa pelattavaksi. ”Lyhyt, vai pitkä? Oikealle, keskelle, vai vasempaan laitaan?” Miltä jalkapallopeli sinusta näyttäisi?
Aidosti ketterässä organisaatiossa strategia päätetään yhdessä, mutta operatiiviset päätökset tehdään liiketoimintayksiköissä. Luonnollisesti strategiaa toteuttaen. Jalkapallomaalivahti toteuttaa pelin strategiaa, mutta tekee päätöksiä intuitionsa mukaisesti pelin sisällä. Hyvä maalivahti pelaa koko ajan, huonon ura loppuu, mutta sekään ei lopu muutaman virhepäätöksen, tai hävityn pelin jälkeen. Virheitä on sallittava ja niiden jälkeenkin on kannustettava päätöksentekoon.
On selvää, että on asioita, joiden osalta on hyvä sopia erilaisia päätöksentekoperiaatteita. On asioita, joissa päätökset tehdään yhdessä, tai yksi yli periaatteella. Sen ymmärtää myös maalivahti. Ei hän tee pelaajasopimuksia, tai luo seuran markkinointisuunnitelmaa, ellei häntä ole pelin ulkopuolella niihin tehtäviin palkattu. Mutta pelin sisällä hän tekee omaa peliään koskevat päätökset taatusti itse. Joskus ratkaisu on väärä, mutta pääsääntöisesti hän onnistuu.
Kysymys on mitä suurimmissa määrin luottamuksesta ja ellei sitä ole, päättäjän paikalla, tai hänen esimiehenään on väärä ihminen. Ketteryys ei ole mahdollista, ellei organisaation jokaisella tasolla ole vastuun mukaista valtaa. Lähellä liiketoimintaa tehty päätös osuu pääsääntöisesti paremmin oikeaan, kuin etäämpänä, tai kollektiivisesti tehty äänestyspäätös.
Koska asioita on parempi tehdä suurin piirtein oikein, kuin täsmälleen päin persettä, päätösvalta kannattaa antaa sinne, minne se kuuluu.
Virtaa kyniin.