On Pohjoisen Ihmeen Aika
Et kuole samanlaisessa maailmassa, kuin mihin synnyit. Erityisen totta tämä on sinulle, joka synnyt tänään. Riippumatta siitä, että arjen mediakeskustelua hallitsevat aivan muut aiheet (ja pitkälti vanhat valkoiset miehet), ovat meidän suomalaisten todelliset ongelmat ihan muualla. Maailmalle (ja Suomi on mitä suuremmassa määrin osa maailmaa) merkittävin uhka on ilmastonmuutos. Sen torjunnassa on hukattu vuosikymmeniä, kunnes nyt olemme tilanteessa, jossa aikaa ei enää ole ja tilanne on kaiken kaikkiaan moninkertaisesti hullumpi kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
Suomi ei ole kuplassa, olemme osa maailmaa ja tätä muutosta, joka tällä hetkellä on johtamassa meitä näköalattomaan tulevaisuuteen päättömällä kilpailun logiikallaan. Mikä se sellainen bisnes-malli on, joka sortuu omaan mahdottomuuteensa, tuhoamalla omat olemassaolon edellytyksensä? Lainaan itseäni viisaampaa Yalen yliopiston professoria Timothy Snyderia:
The market is not nature; it depends upon nature. The climate is not a commodity that can be traded but rather a precondition to economic activity as such. The claim of a right to destroy the world in the name of profits for a few people reveals an important conceptual problem. Rights mean restraint. Each person is an end in himself or herself; the significance of a person is not exhausted by what someone else wants from him or her.
Me ihmiset kykenemme ihan oikeasti tuhoamaan itsemme ja planeettamme elämän edellytykset, päätepiste on näkyvissä. Ilmastonmuutos on totta. Näitä maailman realiteetteja vastaan emme taistele, emmekä kansakuntana nouse, myymällä enemmän tai markkinoimalla paremmin tai keksimällä nokkelampia applikaatiota tai lisää digitaalisia härpäkkeitä, elleivät ne linkity kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Krääsästä ja irtolähdöistä maailmassa ei ole pulaa. Mutta maailmassa on pulaa kestävän tulevaisuuden rakentajista jaarvojohtajista. Ja Suomi voisi olla helvetin hyvä sellainen.
On aika luoda Pohjoisen Ihme
Pohjoisen Ihme on tarina, jota kerron lapsenlapsilleni mielessäni, kun en saa öisin unta. Siinä muistelen heille sitä, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta 2010-luvun lopulla loi nahkansa ja samalla piti sen. Se on tarina suomalaisesta omaperäisyydestä, rohkeudesta ja yhteydestä luontoon, ja siitä miten Suomi nousi maailman sankariksi. Se on tarina siitä, miten tämä suomalainen luontokansa, mökkikansa, vesien kansa, puhtaan ruoan ja veden kansa, talven kansa, tasa-arvon kansa, korkean teknologian kansa, sisukas omalla lailla tekevä kansa, talkoiden ja talvisodan hengen kansa löysi yhteisen vision juuriltaan. Se on tarina siitä, miten tuo visio antoi meille suomalaisille voimaa ja suunnan toimia niin, että koko maailma saattoi oppia meistä ja tavastamme kääntää luopumisen ja kurjistumisen tie, visioksi toisenlaisesta yhteiskunnasta, joka on rakennettu uusiutuville energialähteille, jakamiselle, ihmisarvolle, osallistumiselle, uusille arvonmuodostuksen malleille, yksilöiden ja organisaatioiden verkostoille. Ja niin edelleen.
Pohjoisen Ihme on tarina, jota tarvitsen henkilökohtaisesti. Kipeästi. Kaikki, joiden kanssa olen uskaltanut tarinani jakaa ovat innostuneet visioimaan kanssani ja lisänneet siihen oman ulottuvuutensa. Luulen, että me juuri nyt tarvitsemme jotain itseämme suurempaa, sillä me tiedämme (sanokoon media/poliitikot ja pragmaattiset vanhat parrat mitä vaan), että pelkästään tuijottamalla omaan napaamme emme nouse. Mutta. Jos tuijotamme tulevaisuuteen, sinne mitä maailma tarvitsee ja mitä me osaamme, voimme pelastaa enemmän kuin itsemme.
Aika on nyt. Hetkeäkään ei ole hukattavaksi.