Olenko suomalaisena mahdollisuus vai mörkö?
Olen miettinyt pitkään poliittisen keskustelun tasoa ja erityisesti mihin meidän poliitikkojen aika todellisuudessa menee? Olenko minä ”huono ihminen” kun tuntuu että keskustelut ovat aivan väärissä asioissa. Olen huomannut, että politiikka Suomessa luo itsenäisistä ja järkevistä ihmisistä pitkälti omaan ajatteluun käpertyviä ja muita kohtaan radikalisoituvia. Yleisesti maailmalla lähestytään sodankaltaista vastakkainasettelua. Tästä syntyy tulevaisuus, jota meistä kukaan ei halua nähdä tai kokea. Kun se syntyy puhtaasti meidän toiminnastamme, on tärkeä pysähtyä ja ajatella, mikä tulevaisuus on sisäänrakennettu meidän tämän hetken keskinäiseen toimintaan. Haluammeko me tämän tulevaisuuden Suomeen, jota me niin kovasti vastakkainasettelulla ruokimme?
Tukeudumme aina siihen, että valtio auttaa ja pelastaa. Ennemmin pitäisi rakentaa yhteinen polkupyörä, jossa jokaisella suomalaisella on tärkeä rooli. Meidän tulisi siis katsoa ennemmin tulevaisuuteen kuin jatkuvasti peruutuspeiliin. Jokainen on tärkeä yksilönsä. Rooli voi olla innostaja, tsemppari, rakentaja, mahdollistaja ja lista vain jatkuu. Yhdistetään nämä voimat ja luodaan henkistä vaurautta nyt ja tulevaisuuteen.
Poliitikot osoittelevat sormilla mielellään toisiaan ja valittavat kuinka huono Suomi on. Joku toinen näyttää olevan aina se huonompi yksilö. Kansa sokeasti samaistuu tähän hulluuteen. Meidän yhteinen unelma suomalaisina pitäisi olla jokaisesta kansalaisesta rakentuva positiivisuuden pyörä, joka auttaa ja huolehtii muistakin kuin vain itsestään ja omista aatteistaan.
Itse olen saanut maksaa monet oppirahani olemalla kiltti ja auttaen muita. En kuitenkaan ikinä lopettaisi auttamista vaikeassakaan paikassa. Auttamisen ei nimittäin tarvitse olla miljoonia rahaa vaan unohdettu kiitos ja anteeksi riittää. Meistä jokainen voi auttaa, ihan vain muistamalla toisiamme. Me kansalaiset valitsemme poliitikkomme ja sitten valitamme valinnastamme, kun me voisimme yhdessä rakentaa maamme politiikkaa omalla käytöksellämme ja asenteellamme. Huutelu ei auta vaan tarvitaan toisten ihmisten ymmärtämistä.
Ratkaisu ongelmiimme löytyy helposti, kun lopetamme valittamisen. Haluammehan asua maailman parhaassa maassa nimeltä Suomi! Meidän tulisi luoda itsellemme ja ympärillämme oleville ihmisille sisältöä elämään. Muistakaamme, että meillä on vain yksi elämä elettävänämme. Ajattelimmeko elää sen valittaen ja itkien, kuinka kauheaa elämä on, vai löytäen ne asiat elämästä, jotka luovat iloa ja merkitystä, katsomatta jatkuvasti kuka on parempi kuin toinen, tai kenellä on enemmän kuin toisella? Kaikilla meillä on yhtä paljon henkistä pääomaa.
Muistakaamme, että Suomi on mahtava maa elää ja kun katsoo laajemmin, niin turvallisempaa ja rauhallisempaa maata saa etsiä. Täällä mahdollisuuksien maassa luottamus on perusarvojamme. Kokeilkaa etsiä maata, mikä voisi olla näin ihana ja mahtava kuin Suomi. Suomi rocks ja tehdään siitä päivä toisensa jälkeen parempi!
Kysymys kuuluu, olenko minä Suomelle mörkö vai mahdollisuus?