Digitalisaatio ei pelasta Suomea. Eikä innovaatio.
Sanat ovat hauskoja. Sanat ja käsitteet. Itse olen käsitteiden kaupparatsu, ja saan melkein päivittäin vastailla kysymyksiin näistä – “Mikä on tärkeintä innovaatiossa?”, “Mitä oppiminen on?” (juu, oikeasti) ja “Miten digitalisaatio tulee vaikuttamaan Suomeen?”. Hauskinta on että ihmiset usein kokevat että tämä käsite-jumppa on kovinkin merkityksellistä. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan käsitteiden filosofista käsittelemistä, mutta tässä kaikessa kadotamme välillä kokonaiskuvan.
Näin, koska digitalisaatio ei tule pelastamaan Suomea. Niin, tarkoitan siis käsitettä “digitalisaatio”, jota tänään niin iloisesti ja piittaamattomasti viljellään. Siitä on tullut käsitteiden yleismies Jantunen, sana jonka voi aina heittää keskusteluun kuin keskusteluun, ja joka aina kuulostaa hyvältä. Se tosiasia että se on aika huonosti määritelty, että se kattaa monta eri tekemistä, monia eri teknologioita, monen monta trendiä, siitä ei tarvitse piitata. Koska digitalisaatio.
Kaikki tietävät tietenkin ettei digitalisaatio voi pelastaa yhtikäs mitään, koska se on vain sana. Se mikä ehkä pelastaa Suomen on älykkäät liiketoimintamallit jotka hyödyntävät jotain tiettyä digitaalista teknologiaa, tai se että hyvinvointivaltio onnistuu siirtämään toimintoja halpoihin ja ketteriin tietojärjestelmiin, mutta tämäkin on aivan liian abstraktia ja käsitteellistä.
Sama koskee sanaa “innovaatio”. Tämä on jo miltei vitsin tasolla oleva käsite, sana jota käytetään uudenmakuisesta siideristä ja hivenen päivitetystä tavasta järjestää kokous. Sekin on naurettavan iso käsite, joka sisältää luovuutta, ideointia, tylsää puurtamista, asiakaskyselyjä, Excel-jumppaa, riskejä ja megalomaanisia julkaisutilaisuuksia. Ja silti, se yksi ainoa käsite.
Nyt on tietenkin helppoa summata tämä toteamukseen “teot, ei sanat”. Helpompia pisteitä saa etsiä, koska kaikki ovat tästä niin herttaisen samaa mieltä. Samalla tämäkin on käsite-leikkiä. Luonnollisesti tarvitsemme tekoja, mutta tarvitsemme tämän lisäksi enemmän käsitteiden kriisitietoutta.
Meidän täytyy sisäistää että väittämät kuten “X on ainoa joka voi pelastaa Suomen” voivat olla jopa vaarallisia. Näin, koska ne rakentavat lumekuvia jossa jokin höttöisästi määritelty kuten innovaatio tai digitalisaatio edustaa pelastusta. Tälläiset väittämät ovat erinomaisia rakentamaan heimo-ajattelua, jossa vannotaan suuren käsitteen nimiin, ja selitetään että he jotka eivät edusta tätä ovat ne viholliset. Ne ovat vähemmän hyviä ajamaan aitoa muutosta aivan samasta syystä.
Ei ole mitään sellaista yhtä asiaa joka pelastaa Suomen. Päinvastoin. Suomen pelastaa IT-nörtit ja maanviljelijät, teknologiat ja lastentarhat, akateemikot ja rehellisen paskaisissa haalareissa hikoileva työmies. Suomen pelastus on sekä vanhat hyvät asiat että uudet hyvät asiat, innovaatiot ja tutut jutut. Digitali ja analogi, käsitteellinen ja käsin kosketeltava. Ajatus ja toiminta, sanat ja sahapukit. Yhdessä. Ei erikseen.